Juju


Jigga Jigga
eli tutummin "Juju" on 6.6.2010 syntynyt (amerikkalainen) lämminverinen tamma, jonka hain omistukseeni 1.1.2014. Juju oli elellyt pari vuotta täysin toimetta kasvattajallaan, vaikka oli kaksivuotiaana koulutettu ajolle. Ravistartteja tai ravurin uraa Juju ei kuitenkaan sen kummemmin ole tehnyt, eikä tule tekemään. 


Jujun kanssa on omat haasteensa, eikä se anna mitään ilmaiseksi. Kuitenkin luonteeltaan Juju on todella kiltti ja järkevä, vaikka välillä harvoin säikkyileekin mörköjä. Tämä mamman mussukka oppii nopeasti - niin hyvät kuin huonotkin jutut ja temput. Rakastaa  huomiota ja rapsutuksia ja on todella ihmisrakas - vaikka välillä tuleekin perus tammapäivä, jolloin kaikille ja kaikelle pitää näyttää hapanta naamaa.


Jujun tultua omistukseeni 1.1.2014 jouduimme pitkään työstää luottamusta, ennenkuin Juju pystyi edes ottamaan pieniä paineita vastaan ylireagoimatta niihin. Herkkä ja säikky hevonen, joka pelkäsi lähes kaikkea uutta - siinä vasta haaste. Juju leimautui minuun, enkä pystynyt muutamaan päivään poistumaan tallista ilman, että tamma alkoi hätiköimään ja halusi minut luokseen tuomaan turvaa. Juju oli muutenkin kyseisessä tallissa todella hermostunut, eikä rauhoittunut ikinä sielä ollessaan kokonaan, ellen ollut karsinassa rauhoittelemassa. Teimme paljon treeniä maastakäsin, juoksuteltiin ja pikkuhiljaa siirryin siihen, että nojasin vähän painoa selkään.

26.1.2015
31.1.2015 muutimme uuteen talliin, jossa Jujun talliolemus muuttui paremmaksi. Olihan nyt valoisat karsinat, joista näki kaikki kaverit kunnolla ja mukava tallihenkilökunta piti hyvää huolta. Jatkoimme Jujun kotiuduttua painoharjoituksia, jotka pikkuhiljaa näyttivät jo paremmalta ja valoisammalta.
22.3.2015 nousinkin selkään, joka valitettavasti epäonnistui Jujun säikähtäessä jalustinta - joka osui kylkeen vahingossa. En saanut jalustinta toiseen jalkaan, vaan tasapainottelin selässä - kunnes mätkähdin kentän ainoaan jäiseen kohtaan - ja aloin hihittäen miettimään koko skenaariota.


25.4.2015 tallityöntekijämme nousi onnistuneesti selkään itse maastakäsin avittaessani ja hevosta rauhoitellessani. Kolmas kerta oli jo todella hyvä, kun Juju tajusi ettei kuolekaan vaikka joku selkään nousee. Siedättämällä ja toistoja tehden saimme nopeasti opetettua, että selkäännousutilanteessa seistään paikallaan. Ohjas- ja ääniavut olin maastakäsin opettanut, joten Jujulle ei ollut mikään ongelma liikkua ja kuunnella apuja.

20.8.2015 ylitettiin ekat yhteiset esteet, vaikka kuskia kauhistuttikin.. :D
Juju oppi todella nopeasti kaikki uudet asiat, mutta pidin kokoajan mielessä hitaasti etenemisen - ettei vaan mentäisi sitten täyttä vauhtia takapakkia kun yritetäänkin jotain liian haastavaa. Noh, mielestäni ollaan kyllä edetty suhteellisen nopeasti, mutta aina Jujun ehdoilla mennen. Tavoitehan on saada Jujusta hyvä harrastehevonen, jolla voisin mahdollisesti joskus kisata esteitä - kun siltä innostusta ja ponnua kuitenkin löytyy. 

Löysin itselleni juuri oikean hevosen, parempaa en voisi saada.

23.8.2015 eka kerta ilman satulaa Jujun selässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti